keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Ei haittaa eikä tartte huutaa

Viikonloppuna oli Aikon ja Lunan möllipäivä Salon koirahallilla. Alkki treenaili tulevaa HTM-ohjelmaansa ja Luna tuunattua freestyle-ohjelmaa.

Etenkin Lunan kanssa olin ihan älyttömän tyytyväinen omaan ohjaamiseeni. Olin napakka, tilanteen tasalla ja käskytin tiukasti. :D Puutuin ääntelyyn ja sillä oli myös vaikutusta. Lunan freestyle ei ole moneen aikaan tuntunut niin hyvältä! Toki otin useamman istumistauon ohjelman aikana ja palkkailin, mutta siitäkin huolimatta jäi todella hyvä fiilis. Asenne on itsellä ehkä vähän muuttunut sen suhteen, että vaikka se ääni sieltä saattaakin tulla, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että koiralla on nyt ihan kamalaa. Itsehän yleensä menen ihan tilaan jos Luna alkaa enempi kitisemään, mutta nyt en antanut sen häiritä. Luna teki ihan hirmu hyviä pätkiä ja oli todella määrätietoinen ja sitoutunut tekemiseen. Oma liikkuminen ja esiintyminen oli ihan hirveää ja velttoa, mutta eipä sillä nyt mölleissä mitään väliä ole.
Edelleenkään en tiedä, miten Luna olisi järkevintä viritellä kisasuoritukseen. Nyt en sen kanssa ihan hirveästi tehnyt mitään ennen kehään menoa ja se tuntui ainakin toimivan paremmin kuin se, että hinkkaan sen kanssa maailman loppuun saakka jotain kontaktia. Lunan kanssa mennään nyt jatkossa vähän niin, että ei haittaa ja ei mitään väliä, Luna saa tehdä mitä hän haluaa, koska hän on jokatapauksessa aina paras :) Tykkään tosi paljon meidän tuunatusta ohjelmasta, ja haluan vaan nauttia, että saan esittää sitä Lunan kanssa.

        





Oltiin kakkosia :)

Alkin HTM meni vähän sinne päin. Itsellä oli kehässä jotenkin fyysisesti tosi huono olo. Ei jännittänyt, oli vain huono olo, mikä ehkä liittyi lähinnä siihen, että olen ollut kipeänä. Vähän veltosti siis ohjasin ja iski kauhea pakkoauttaaAlkkiakäsillä-paniikki. Unohdin pyytää jotakuta kuvaamaan, joten en pystynyt edes videolta sitten analysoimaan, että miltä se oikeasti näytti. Alkin vire oli sopiva, mistä olin tyytyväinen, koska olin sitä huolella purkanut ennen omaa vuoroa. Vilkuiluakin oli nyt paljon vähemmän! Tahallaan aloitin ohjelman ihan kehän etureunasta, missä oli ihmisiä polvillaan kuvaamassa, eikä Alkki niistä välittänyt yhtään :)

HTM on nyt tällä hetkellä se juttu, mitä Alkin kanssa tehdään, koska siinä Alkki saa olla koko ajan minun lähelläni. Aiko on aavistuksen nössö ja hän saattaa huolestua ympärillä olevista asioista. Olen aina ollut sitä mieltä, että koko Aikon olemassa olo ja pärjääminen riippuvat siitä, että Aikolla on Aikon oma ihminen ja lauma lähellä. Silloin hän selviää mistä tahansa. Aivan yksin Aiko ei pärjää, sillä hän on hyvin yksinkertainen pieni koira :').

Tekisi vähän mieli ilmoittaa Aiko pääsiäisen kisoihin avoimeen luokkaan, mutta minun pitäisi ensin itse päästä irti siitä ajatuksesta, että minun on autettava Aikoa käsillä koko ajan. Katsellaan.



Alkille avoimen luokan voitto :)

Melvin kanssa on jouduttu kuluttamaan eläinlääkäripalveluja kun sohvatyynynen on pitempään pissaillut sisälle (minkä aluksi tulkitsin vain vanhuuden vaivaksi) ja siihen päälle ilmaantunut vielä lisääntyvää juomista. Tällä perusteella epäilin, että kyse olisi joko sydämestä tai munuaisista.

Labrakokeet kuitenkin osoittivat, että munuaisten toiminta on normaalia ja sydänkuuntelussakin sivuääni oli edelleen lievä 2/6. Olin suorastaan yllättynyt tuloksista, sillä olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että munuaisarvo olisi about mittaamattoman korkea, eikä koiralla olisi enää paljoa elinaikaa jäljellä. Labrat olivat kuitenkin kaikki ok, ainoastaan maksa-arvo oli jonkin verran koholla ja virtsanäytteessä oli struviittikiteitä.

Melli sai kideruokaa, joka liottaa pissaa, sekä ravintolisää, joka suojaa maksaa. Kontrolli on kuukauden päästä. Ei nyt siis mitään hälyttävää löydöksenä. Teoriassa maksan vajaatoiminta on mahdollinen, mutta ei ainakaan toistaiseksi siinä määrin, että se vaikuttaisi suuresti koiran elämään. Yleisvointihan on säilynyt aivan samanlaisena koko ajan. Inhottavaa tuo sisälle pissailu kyllä - Melli täytyy pistää aina työpäivän ajaksi kylppäriin, jotta matot ja laminaatti säilyisivät lätäköttöminä.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Maailman vahvin siili


Eilen erityinen pieni nokallinen juhli jo viidettä syntymäpäiväänsä. Vuodet ja koetut vastoinkäymiset ovat tehneet Lunasta todella viisaan ja henkisesti vahvan koiran. Se selviää ihan mistä tahansa.


Henkilön Anna Laulajainen (@annalaul) jakama julkaisu

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Professori Igorius ja muita tarinoita




Viime viikot ovat kuluneet toipuessa ei-meille-tulekaan-pentuja-iskusta vasten kasvoja. Niin kovin suuri vääryys, että näin on. Naiivisti (?) olin jo luullut eläneeni yli sen ajanjakson, jona koiran jalostuskelpoisuus oli epävarmaa. Maailma jaksaa kuitenkin aina sitkeästi läpsiä päin naamaa ja tämä oli valitettava osoitus siitä, että pessimistiselle ja inhorealistiselle asenteelleni on olemassa erittäin hyvä syy; kaikki, mikä voi mennä pieleen, yleensä myös menee pieleen. 
En taida enää ikinä julkaista mitään suunnitelmia ennen kuin pennut ovat veteraani-iässä..

Minä olen ollut ihan kiitettävästi kipeänä. Pari viikkoa sitten kadotin ääneni tyystin ja ulos tuli pelkkää epämääräistä pihinää. Teetä kului litratolkulla.
Tuntui, että kerkesin toipua edellisestä taudista pariksi päiväksi, mutta nyt on taas kurkku kipeä ja nenän kautta hengittäminen on vähän haastavaa. Mitäs menin kailottamaan, että minäpä en ole KOSKAAN kipeä!

Niinä päivinä kun olen tuntenut oloni riittävän hyväkuntoiseksi, ja kun harmaus ja loputon loska eivät ole tuntuneet liian lohduttomilta, olemme kävelleet. Paljon. Kaksi tai kolme tuntia kerrallaan. Juoksemaan olemme päässeet vai pari kertaa monen viikon sisällä, koska puolikuntoisena ei moista voi harrastaa.

Pikku hiljaa olen saanut treenailtua pieniä juttuja ja suunniteltua kisajuttuja. Ilmosin tytöt möllikisoihin ja Lunan karsintakisaan. Olen tuunannut Lunan ohjelmaa aiempien ongelmakohtien suhteen ja lopputulos on hieno. Jos mölleissä saisi tehtyä pari pätkää onnistuneesti kunnon palkalla, voisi olla tyytyväinen.

Aikon suhteen on tarkoitus siirtyä seuraavaksi HTM:n avoimeen luokkaan. Olen jokseenkin pihalla siitä, mikä on riittävää avoimeen, sillä kisoissa näkee niin laajaa skaalaa paitsi ohjelmien tasossa, myös tuomarien antamissa pisteissä. Alkille jokatapauksessa on työn alla viisi positiota, joissa kaikissa 2-3 suuntaa. Ohjelma on laadittuna, mutta positiot tarvitsevat vielä hiomista. Aiko on kyllä kehityskelpoinen yksilö ja sillä alkaa olla paljon ymmärrystä siitä, mitä eri positiot ovat. Apuja se vielä tarvitsee, joten virallisiin kisoihin ei välttämättä toviin ole järkevä mennä. Haluan, että se ihan oikeasti osaa positiot ilman houkuttelua ja käsiohjaamista.

Tässä vanha video positioista viime joulukuulta:

         


Eilen kävimme Kompassissa treenaamassa. Luna meni ihan hiljaa :)

Tässä neiti ylpeänä esittelee uusinta taitoaan:


         

Erittäin hyvä fokus eteenpäin etten sanoisi.


Alkin kanssa piti hioa HTM:ää, mutta ajauduinkin tekemään vähän tieteellisiä kokeita. Ilman katsekontaktia kaukona ohjaajan ollessa selin ei ole ihan helppo nakki, mutta Iigori päätti olla vähän professori :) 
Tietenkin on ihan eri asia tehdä tämmöistä treenatessa ja palkan kanssa, mutta että pystyy edes noissa olosuhteissa tuohon.


         

perjantai 17. helmikuuta 2017

Se kuuluisa tuuri.





On aika pettämätön.


Jotta jotain muutakin, niin tähän tämä:


           

perjantai 3. helmikuuta 2017

Pieni draaman kaari helmikuun aluksi


Viikko sitten vein Aikon ja Lunan aikaisin aamulla Viikkiin hammastarkastusta- ja hoitoa varten. Esitarkastuksessa eläinlääkäri kuunteli Aikon sydäntä pitkään ja hartaasti ja kertoi lopulta kuulevansa siitä pienen ylimääräisen särähdyksen. Tällaista ei ole aiemmin kuulunut. Pikaisen palaveeraamisen jälkeen päädyttiin siihen, että Aikoa ei varmuuden vuoksi nukuteta ennen kuin sydämen tilanne on selvitetty ultraäänitutkimuksella. 

Näin ollen ainoastaan Luna jäi klinikalle ja palasin Aikon kanssa kotiin jokseenkin sekavassa mielentilassa. Aloin välittömästi potea huonoa omaatuntoa siitä, että olen rasittanut Aikoa pitkillä juoksulenkeillä, vaikka se on ehkä kipeä ja mitä näitä nyt on.

Igropieni <3

Varasin heti ajan sydänultraan Lahden Evidensiaan kardiologi Seppo Lambergille, jota pidetään Suomen parhaana. Sainkin ajan jo seuraavalle (eli tälle) viikolle. 

Samaan aikaan sain soiton Viikistä, että Luna oli mennyt anestesian aloituksen jälkeen niin bradykardiseksi, että sitä oltiin jouduttu lääkitsemään. Sydänfilmissä oli myös näkynyt paljon yksittäisiä kammioekstroja. Lääke oli onneksi tehonnut ihan hyvin ja pulssitaso oli loppuajan pysynyt riittävällä tasolla. Mitään sydämen sähköisen toiminnan johtumishäiriöitä (jotka selittäisivät bradykardian) ei myöskään oltu havaittu, vaan sydänfilmissä näkyi (ekstroja lukuunottamatta) normaali sinusrytmi. Mahdollisesti kysymyksessä oli vasovagaalinen reaktio, joka aiheuttaa pulssin laskua esimerkiksi käänneltäessä ja nielun aluetta käsiteltäessä. Lunalla on myös aina hereilläkin ollessa hyvin rauhallinen pulssi.
Hampaiden suhteen löydökset olivat pieniä: lievä ientuehdus ja niukka määrä hammaskiveä. Yksi raateluhammas oli murtunut, muta sitä ei ollut tarvetta poistaa vaan se hiottiin ja pinnoitettiin. Sain hakea Lunan jo puolilta päivin kotiin ja se toipui nukutuksesta todella hyvin ollen jo illalla ihan oma itsensä.

Eilen koitti sitten Aikon sydänultra. Ensin Lamberg kuunteli hartaasti ja kertoi kuulevansa hyvin hennon sivuäänen. Sitten tutkittiin ultraäänellä: 

"Sydämen ultraäänitutkimus hennon sivuäänen takia. 

Aiko-koiran sydämessä ei todeta laajentumaa. Sydänlihaksen supistuvuus ja seinämäpaksuudet ovat normaalit. 

Dopplertutkimuksessa aortassa ja keuhkovaltimossa mitataan normaali virtaus, PDA-tyyppistä virtausta ei todeta. 

Väliseinävuotoja ei todeta, ei myöskään vuotoa eteis-kammioläpissä. 

Ainoa normaalista poikkeava virtaus havaitaan aorttaläpän alueessa, jossa on hieman pyörteisyyttä ja pieni vuoto. Löydös on kliinisesti merkityksetön ja sivuääni arvioidaan fysiologiseksi. 

Löydöksellä ei ole vaikutusta jalostuskäyttöön, kontrollitutkimuksille ei ole tarvetta."

Alkki oli maailman reippain potilas. Minä sen sijaan meinasin pyörtyä ja oli pakko mennä lattialle makaamaan ja nostaa jalat tuolille. Ovat kuulemma tuolla tottuneet siihen, että omistajat ottavat nämä asiat "hiukan" raskaasti :D

Huoli oli suuri ja helpotuskin on nyt suuri kun tietää, että Alkin sydän ei ole rikki, eikä ole myöskään rikki menossa. Sen on tutkinut taitavin, joka Suomesta löytyy parhailla laitteilla, mitä Suomesta löytyy.

Nyt on vain päätettävä, onko Aiko tämän tiedon valossa edelleen jalostuskoira vai ei. 
Ja sehän on helppoa. Eiku.

PS. Olemme nykyisin myös Instagramissa